Kitaran viritys tarkoittaa kielten kireyden säätämistä sellaisen kireyteen, jossa ne soivat halutulla tavalla keskenään.
Jos haluat päästä suoraan asiaan, eli virittämään kitaraaa, skrollaa alas kunnes löydät vihreän laatikon ohjeineen tai
klikkaa tästä.
Kun kitara on viritetty yleisimpään ja perinteisimpään vireeseen, sen kielet on viritetty soimaan paksuimmasta (kuudes kieli) ohuimpaan (ensimmäinen kieli) seuraavasti:
6. E (paksuin kieli, nuottiviivastolla suuri E)
5. A (suuri A)
4. D (pieni d)
3. G (pieni g)
2. H (pieni h)
1. E (ohuin kieli, yksiviivainen e eli e1)
Kielten kireyttä säädetään virityskoneistolla, joka sijaitsee (useimmiten) kitaran kaulan jatkeena. Sähkökitarat joissa on kelluva talla, voidaan lisäksi hienovirittää kelluvassa tallassa olevalla hienovirityskoneistolla. Vire ei oikeasti ole mitenkään hienompi kuin muissakaan kitaroissa vaan toinen koneisto on helpottamassa kitaran vireessä pysymistä.
Kitara on helpoin virittää viritysmittarilla, mutta on monin tavoin hyödyllistä oppia virittämään kitara korvakuulolta. Tällöin tehtävää helpottaa jos edes yksi kitaran kieli on ensin oikeassa vireessä.
Perusvirityksessä kitaran kielten välinen intervalli (välimatka, sävelten välinen korkeusero) on puhdas kvartti, paitsi toisen ja kolmannen kielen intervalli on suuri terssi. Tästä johtuen kitaran voi virittää korvakuulolta helpoiten seuraavasti:
paksumman E-kielen (6. kieli) 5. nauha on sama kuin A-kieli (5. kieli)
A-kielen 5. nauha on sama kuin D-kieli (4. kieli)
D-kielen 5. nauha on sama kuin G-kieli (3. kieli)
G-kielen 4. nauha on sama kuin H-kieli (2. kieli)
H-kielen 5. nauha on sama kuin ohuin E-kieli (1. kieli)
Käytännössä viritys tapahtuu siis seuraavasti (jos paksuin E-kieli on jo oikeassa vireessä):